Henkilökuvauksen ihmeellinen maailma

Ihminen ja kasvot. Kamera. Muuta ei loputtoman kiinnostavaan kuvaan tarvita. Pidän ihmisistä ja erilaisten persoonallisuuksien kanssa työskentely on hauskaa. Se on niin kaukana paperinmakuisesta toimistotyöstä (jota sitäkin kyllä valokuvaajan päiviin mahtuu) kuin voi olla. Ilmeet, eleet ja läsnäolo kuvassa – niitä lähden aina etsimen takaa hakemaan. Kameran edessä eivät läheskään kaikki tunne oloaan luontevaksi. On kurjaa katsoa itsestään otettuja kuvia ja miettiä ”onko tuo tyyppi tosiaankin minä?” Siksi on tärkeää, että kuvaaja osaa luoda kuvattavaansa luontevan suhteen. Se näkyy aina lopputuloksessa. Uskon vahvasti siihen, että kameran käytön voi oppia ja opettaa, samoin visuaalisuutta tiettyyn rajaan asti. Ihmissuhdetaidot ovat kuitenkin valokuvaajalle ykkösasia. Kaikenlaisia ihmisiä tulee osata lähestyä, puhua heidän kieltään. Se ei ole taito, joka helposti tarttuu matkaan opiskellessa. Ajattelen, että se on vahvasti osa persoonaa ja temperamenttia. Avaa silmät, katso minua, ole sinä. Henkilökuvauksen isoin haaste ja suurin rikkaus on ihminen – sekä kameran edessä että takana.

 

Tällä tekstillä on 0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>