Ihmisen osa

Kuvattavaksi tulee välillä tosi mielenkiintoisia juttuja. Yhteen syksyn ensihoidon lehden numeroista tarvittiin kuvitusta keinoihmisen osia käsittelevään juttuun. Nämä pastalta näyttävät pienet jutut ovat aorttaläppä ja reisivaltimo. Ihmeellisintä niissä oli koostumus. Ne vastaavat lähes täysin oikeaa ihmistä: rakennusaineina on vettä suolaa ja kuituja.

Paluu aikaisempaan blogipostaukseeni. Hyvinkäällä pidettiin suuronnettomuusharjoitus ja olin mukana kuvaajana. Kuvitteellisessa tilanteessa juna ja auto olivat törmänneet vakavin seurauksin. Pelastushenkilöstö työskenteli ja valokuvaajakin pääsi korkealle nosturiin – sekä ihmettelemään NH90-helikopterin nostattamaa ilmavirtausta. Lehtikeikka kolean keväisenä aamupäivänä tuotti laajan kuvareportaasin verran materiaalia. Tässä pieni osa.

Yksivuotiskuvaukset ovat haastavia, mutta palkitsevia. Lasten kuvaaminen on aivan oma valokuvauksen lajinsa. Taaperoiden maailmassa lähes kaikki on suurta ihmettä, lähempää tarkastelua vaativia kohteita on maailma täynnä. Kuvattavan ohjaus vaatii valokuvaajalta mielikuvitusta ja kykyä saada lapsi houkuteltua toimimaan kameran edessä edes sen pienen hetken ajan. Onnistuneissa kuvissa on mukana lapsen minuus ja persoona. Ja tietenkin ne […]

Ihminen ja kasvot. Kamera. Muuta ei loputtoman kiinnostavaan kuvaan tarvita. Pidän ihmisistä ja erilaisten persoonallisuuksien kanssa työskentely on hauskaa. Se on niin kaukana paperinmakuisesta toimistotyöstä (jota sitäkin kyllä valokuvaajan päiviin mahtuu) kuin voi olla. Ilmeet, eleet ja läsnäolo kuvassa – niitä lähden aina etsimen takaa hakemaan. Kameran edessä eivät läheskään kaikki tunne oloaan luontevaksi. On […]

Lauantai-aamu ja kello on 05:30. Asun lähellä merta. Lokkien huuto on minulle kevään tunnusääni. Kahvia ja sanomalehti, rauhalliset aamurutiinit – kamera ja tavarat autoon, matka hiljaista kehää ja kolmostietä Hyvinkäälle. Suuronnettomuusharjoitus alkaa yhdeksältä. Henkilöauto ja matkustajajuna ovat ”törmänneet”. Osallisia on suuri määrä. Avustajia, ammattilaisia.  Olen paikalla ajoissa, kuvaan miljöötä. Palelee. Kun harjoitus käynnistyy, unohdan kylmyyden. […]

Seurana vain valo

Omat projektit ovat minulle kuvaajana tärkeitä. Niiden aiheet nousevat eletystä elämästä, kokemuksista ja tunteista. Viime keväänä rakas ihminen sairastui, joutui saattohoitoon ja kuoli. Tulin yksin sairaalasta hänen asunnolleen. Tuoksu oli tuttu. Samoin paikka. Ikkunoissa kevään kova valo. Sillä kertaa kukaan ei keittänyt kahvia. Lattialla olivat sairaalasta käteeni ojennetut käsilaukku ja muovikassi. Vähän ja kuitenkin niin […]